Kunpa kuulisin sinua

Parisuhteessa tasapainoilemme koko  ajan läheisyyden kaipuun ja omien rajojen, yksilöllisyyden säilyttämisen välillä.  Parisuhde alkaa rakastumisesta ja symbioottisesta suhteesta. Rakastumisen ruusunpunaiset silmälasit saavat meidät näkemään toisessa oman ihannemiehen tai –naisen.  Suhteen kehittyessä me luovumme sulautumisesta ja alamme luoda intiimiä parisuhdetta, jossa meillä on myös tilaa olla erillisiä, itsenäisiä puolisoita. Yksi parisuhteen haasteita onkin olla psyykkisesti erillinen ja samalla läheinen puolisonsa kanssa.

Kun sulautumisesta ja ihannemiehen-naisen kuvitelmasta  luovutaan, tulee halu todella tuntea puoliso kaikkine ominaisuuksineen.  Miten kommunikoida tavalla, joka mahdollistaa toisen avoimen ja suoran kohtaamisen? Miten huomata omat, välillä erittäin vahvat tulkinnat, jotka vääristävät viestintää ja muodostuvat esteiksi avoimelle vuorovaikutukselle? Miten avata mielensä puolison viesteille ja ilman ennakkokäsityksiä vain kuulla ja yrittää ymmärtää hänen viestinsä siten kuin hän on ne tarkoittanut?

Kuinka voisimme havaita oman osuutemme ja roolimme viestintätilanteissa silloinkin, kun olemme puolison kanssa eri mieltä? Jos näemme itsemme uhrina, meillä ei ole keinoja muuttaa tilannetta, vaan olemme ajopuita virran vietävänä. Vain ottamalla vastuun omasta osuudestamme, voimme parantaa parisuhdettamme. Ajattelemme helposti, että puolisomme pitäisi muuttua. Uskomme mieluummin, että itse olemme oikeassa ja puoliso on väärässä. Toisen ihmisen muuttaminen ei kuitenkaan ole meidän vallassamme. Pyrkimys muuttaa puolisoa vain aiheuttaa suhteeseen jatkuvia ristiriitoja ja valtataisteluita tai johtaa lopulta puolison epäterveeseen alistumiseen. Hyväksymällä puolisomme erilaiset näkemykset ja tunteet, voimme yhdessä luoda molempia puolisoita tyydyttävän ja elinvoimaisen parisuhteen.

Ensimmäinen askel hyvään vuorovaikutukseen on varmistaa, että molemmat puolisot voivat tunnetasolla luottaa parisuhteen kestävyyteen. Psykologiassa sitä  kutsutaan turvalliseksi kiintymyssuhteeksi. Silloin puolisomme voi luottaa, että  me pysymme hänen lähellään ja arvostamme häntä. Jos keskustelua ohjaa pelko hylätyksi tulemisesta, voimakkaat tunteenilmaisut saavat puolisot raivoihinsa ja/tai vetäytymään.  Turvallisessa ihmissuhteessa voimme ilmaista tarpeitamme ja olla myötätuntoisia puolisoamme kohtaan.  Huomaamme puolisomme tunteet, rohkenemme antaa niiden koskettaa itseämme ja vastaamme hänen tunteisiinsa. Emotionaalinen turvallisuus luo maaperän, jonka avulla voimme pysyä asiassa, sietää epävarmuutta,  ratkaista ongelmia luovasti ja olla joustavia.

Arkiset tavat osoittaa rakkautta, arvostusta ja hellyyttä vaikuttavat merkittävästi parisuhteen tunneilmastoon.  Jokaisella pariskunnalla on omat erityiset tapansa osoittaa tunteita. Rakkauden osoitukset herätessä, töihin lähtiessä ja sieltä palatessa sekä nukkumaan mennessä ovat parisuhteen arjen suola. Halaukset, suukot, syliin ottamiset lujittavat liittoa, tuovat turvallisuutta ja antavat voimia arkeen. Osa puolisoista varaa esim. viikonloppuisin henkilökohtaisten asioiden jakamiseen säännöllisesti aikaa yhteisellä kahvihetkellä, aamiaisella, saunomisella tai kävelylenkillä. Tällaisen hetken voi aloittaa vaikka kysymällä: Mitä Sinulle kuuluu tai miten voit tällä hetkellä? Ikimuistoisia ja hellyttäviä ovat hetket, jolloin toisten ihmisten seurassa osoitamme arvostavamme puolisoa ja hänen toimintaansa parisuhteessamme.