
Kun kuljemme omaa elämäntaivaltamme, jokaisesta kohtaamastamme ihmisestä ja jokaisesta tapahtumasta jää meihin jälki. Olemme kuin elämämme muovaamia taideteoksia. Kun tapaamme oman puolisomme, meillä on sisäistetty kuva ihmisistä, jotka ovat meitä hoivanneet ja antaneet huolenpitoa. Usein puoliso on aikuisen tärkein ihminen, joka eniten vastaa meidän tarpeisiimme. Tähän suhteeseen me heijastamme kaikki ne odotukset, pettymykset, hylkäämiset ja hoivatuksi tulemiset, mitkä olemme kokeneet aikaisemmissa suhteissamme. Parisuhteessa me elämme uudestaan lapsuutemme tärkeimpien ihmissuhteiden draamaa. Erityisesti kriisitilanteessa, kun tunneyhteys puolisoomme on vaarassa katketa, aikaisempien suhteiden haamut aktivoituvat. Pelko yhteyden katkeamisesta aktivoi aikaisemmat pettymykset ja hylkäämiset.
Parisuhteen kriisissä on tärkeää katsoa parisuhteen historian tosiasioita ilman tulkintoja. Parisuhteen tosiasiat, faktat, ovat tietoa parisuhteen tapahtumista: tutustuminen, opiskelut, lapsen syntymät, työhistoriat, muutot, asumisolosuhteet, sukulaiset ja muut tärkeät ihmiset, taloudellinen tilanne, velat, sairaudet jne. Parisuhteen historian faktojen kokoaminen voi tuoda välirauhan kriisitilanteessa. Sen kautta puolisot voivat esim. huomata, miten rankan yhteisen elämänmatkan he ovat kulkeneet. Yhteisen elämän kokonaiskuvan hahmottaminen tuo ymmärrystä omille ja puolison virheille sekä mielipahaa aiheuttaneille teoille. Yhteisen matkan tarkastelu tuo esille myös suhteen parhaat vaiheet ja hetket sekä miten molemmat ovat hoitaneet parisuhdetta. Parisuhteen huippuhetkien muistaminen antaa meille voimia ratkaista tämän hetken ongelmat.
Pitkä yhteinen historia altistaa meitä ajatusten vääristymille, ajatusansoille. Esimerkiksi kymmeneen yhteiseen vuoteen sisältyy jo tuhansia yhteisiä aamuja, töihin lähtöjä ja illanviettoja sekä viikonloppuja. Olemme tuhansia kertoja nähneet miten puolisomme toimii eri tilanteissa ja kuulleet, mitä mieltä hän on eri asioista. Silloin helposti uskomme jo tietävämme, mitä toinen ajattelee. Alamme ennustaa, miten ja miksi toinen toimii tietyssä tilanteessa. Emme enää huomaa, jos puolisomme toimiikin eri tavalla kuin aikaisemmin. Tästä ei ole haittaa, jos tulkintamme, odotuksemme ja ennusteemme ovat myönteisiä. Parisuhteelle on vahingollista, jos annamme kielteisiä nimilappuja puolisollemme ja tulkitsemme negatiivisesti puolison teon motiiveja. Emme huomaa toisen hyviä tekoja sekä odotamme ja ennustamme kielteisiä asioita. Kielteisyys ja myönteisyys vaikuttavat merkittävästi parisuhteen ilmapiiriin sekä omaan ja puolison mielialaan. Myönteisyys myös tukee niin omaa kuin puolison kasvua. Omien uskomusten ja viestintätapojen äärelle pysähtyminen auttaa meitä tiedostamaan omat toimintamallimme. Vain omia valintoja voi kontrolloida. Ei sitä, miten puoliso lähtee mukaan rakentamaan suhdetta. Kuitenkin omat valinnat voivat olla ensimmäisiä askelia onnellisemman parisuhteen viehättävällä polulla.
Eletyn elämämme aikana olemme oppineet erilaisia ongelmien ratkaisumalleja. Voimme impulsiivisesti pyrkiä nopeasti ratkaisemaan tilanteen. Olemme ehkä oppineet pakenemaan vaikeita asioita. Toivomme niiden ratkeavan itsestään tai jonkun toisen ihmisen tekevän ratkaisut puolestamme. Voimme myös päättää liittoutua puolisomme kanssa yhtä köyttä yhdistykseksi ja selkeästi määritellä yhdessä, mikä on ongelma ja mihin pyrimme. Luovuuden käyttäminen ongelman ratkaisussa edellyttää levollista, rauhallista mielialaa. Ongelmaa tulee siis voida työstää sovussa.
Jokaisessa parisuhteessa muodostuu ”kuuma peruna” -aiheita. Asioita, joita olemme kymmeniä, satoja kertoja yrittäneet ratkaista ja samalla kokeneet monia kipeitä pettymyksiä. Kun jokin asia herättää meissä voimakkaista tunteita, meidän on vaikea rauhassa keskittyä ongelman ratkaisuun. Silloin tasapainottavana tekijänä voivat toimia toiset ihmiset, joilla ei ole voimakasta tunnesidettä käsiteltävään asiaan ja jotka tietoisesti ovat kummankin puolison puolella. Sellaisia ihmisiä voi löytyä tuttavapiiristä, ammattiauttajista tai parisuhdekurssilta, jossa on kokoonnuttu saman asian äärelle.
Kognitiivinen psykologia, ratkaisukeskeinen terapia sekä hyväksymis- ja omistautumisterapia tarjoavat meille paljon välineitä kehittää ja vaalia omaa parisuhdetta. Tärkeintä on rakentaa omia elämänarvoja vastaava parisuhde. Tiedostamalla omia tunteita ja kehittämällä tunnetaitoja jaksamme tehdä arvojemme mukaisia valintoja tunnemyrskyissäkin. Silloin taitavasti luovimme kohti juuri meidän näköistä parisuhdetta, jonka olemme yhdessä puolisomme kanssa valinneet.